Protanomalia – kaikki punaisen sävyistä

Protanomalia on punaisen värin heikentyneen näkemisen lääketieteellinen nimitys. Kyse on näön poikkeamasta, jossa punaisen spektrin värit havaitaan tavallista heikommin. Protanomalia voi olla eriasteinen, ja sitä pidetään yhtenä puna-vihervärisokeuden muotona.

Tämä sinun kannattaa tietää protanomaliasta

• Protanomalian aiheuttaa perinnöllinen poikkeama verkkokalvossa.
• Se on selvästi yleisempi miehillä kuin naisilla.
• Sitä ei pidä sekoittaa protanopiaan eli punasokeuteen, jossa punaista väriä ei erota lainkaan.
• Protanomaliaa ei voida hoitaa.

Mitä protanomalia tarkalleen on?

Noin 1 % kaikista miehistä on protanomaalisia, mutta naisista vain 0,01 %. Epätasainen jakauma johtuu siitä, että punaisen värin näkemisestä vastaava geeni sijaitsee X-kromosomissa. Protanomaliassa tämä geeni on muuttunut, ja seurauksena on värinäön heikkous punaisella aallonpituusalueella. Koska naisilla on kaksi X-kromosomia, he pystyvät miehiin verrattuna kompensoimaan poikkeaman helpommin.

Poikkeama on perinnöllinen, ja sen vuoksi värien havaitsemisen kannalta keskeinen aine ei kehity normaalisti. Jos tämä aine puuttuu kokonaan, puhutaan protanopiasta eli punasokeudesta. Silloin punainen ei ainoastaan näy heikompana, vaan sitä ei erota lainkaan.

Näin punaisen värin heikkous syntyy

Protanomalia on perinnöllinen. Harvinaisissa tapauksissa sen taustalla on neurologinen syy. Terveen silmän verkkokalvolla on kahdenlaisia fotoreseptoreita, jotka vastaanottavat ympäristön valon ja välittävät sen aivoihin. Siellä niistä muodostuu näköhavainto. Sauvasolut mahdollistavat näkemisen hämärässä, ja tappisolut vastaavat värinäöstä.

Tappisoluja on kolmenlaisia: punaisia, sinisiä ja vihreitä. Kukin niistä käsittelee tietyn aallonpituuden valoa eli tiettyä väriä. Jos punainen tappisolu ei toimi täysin, kyse on protanomaliasta. Silloin punainen ei erotu selvästi vastaväristään. Se näkyy ympäristöään vasten heikommin kuin normaalisti näkevälle, jolle punainen huomioväri erottuu selvästi.

Todellisuudessa asia on tietysti hieman monimutkaisempi

Näkeminen ja erityisesti värinäkö on erittäin monimutkainen prosessi. Siihen tarvitaan valoa, toimivia aistinsoluja ja tietenkin aivot. Valo heijastuu eri aallonpituuksina ja osuu silmässämme verkkokalvon aistinsoluihin. Tappisolut sisältävät pigmenttiä, joka koostuu opsiini-proteiinista ja pienemmästä 11-cis-retinaali-molekyylistä. Opsiinin rakenne ja valoherkkyys vaihtelevat eri tappisoluissa.

Kun valo osuu tappisolujen opsiiniin, 11-cis-retinaali käynnistää sarjan prosesseja, joiden kautta valoimpulssi lopulta välittyy aivoihin. Punaisen värin heikkoudessa punaisesta väristä vastaavien tappisolujen herkkyyshuippu siirtyy kohti vihreää. Punaiset tappisolut reagoivat tällöin voimakkaammin vihreään valoon. Vihreän värin heikkoudessa eli deuteranomaliassa tilanne on päinvastainen: vihreät tappisolut eivät toimi moitteettomasti ja ovat herkempiä punaiselle värille.

Punaisen värin heikkous – koskeeko se minua?

Moni suomalainen elää punaisen värin heikkouden kanssa tietämättään – ehkä myös sinä. Asteesta riippuen moni ei edes huomaa olevansa protanomaalinen. Usein värinäön poikkeama paljastuu vasta keskustelussa ystävien tai perheen kanssa. Ehkä ette ole samaa mieltä jonkin villapaidan väristä, ja asia alkaa mietityttää. Tällöin testi optikolla tai silmälääkärillä tuo selvyyden.

Esimerkiksi värikkäät Ishihara-testitaulut voivat nopeasti vahvistaa ensimmäisen epäilyn. Kuvissa on paljon erikokoisia ja -sävyisiä pyöreitä väritäpliä. Ne perustuvat kykyyn erottaa punainen ja vihreä toisistaan. Normaalisti näkevä huomaa tauluista nopeasti, että niihin on piilotettu numeroita ja kirjaimia. Niiden erottaminen edellyttää, että kaikki tappisolut toimivat moitteettomasti. Jos kuvioita ei huomaa heti, se voi viitata punaisen tai vihreän värin havaitsemisen häiriöön.

Mikä auttaa protanomaliassa?

Protanomalia on perinnöllinen poikkeama, jota ei toistaiseksi voida hoitaa. Usein se ei kuitenkaan rajoita elämää merkittävästi. Maailma näyttää juuri siltä, miltä se on näyttänyt lapsuudesta asti. Joissakin ammateissa voimakas punaisen värin heikkous kuitenkin estää työskentelyn. Esimerkiksi poliiseille, lentäjille ja bussinkuljettajille punaisen ja vihreän huomiovärin virheetön erottaminen on elintärkeää.

Jos kyse ei ole täydellisestä punasokeudesta, erikoislasit voivat auttaa. Ne eivät korjaa värinäön poikkeamaa, mutta voivat kompensoida punaisen värin heikkoutta. Älykkäät linssit suodattavat osan valon spektristä. Värejä korjaavat lasit toimivat aurinkolasien tapaan. Linssit on pinnoitettu innovatiivisella teknologialla, joka suodattaa halutun aallonpituusalueen valoa. Näin punainen väri voimistuu lasien käyttäjän silmissä, ja punaisen ja vihreän erottaminen selkeytyy.